En asu poikaystäväni kanssa yhdessä, työ- ja opiskeluaikamme ovat erilaisia, haluan seksiä useammin kuin hän. Usein olemme molemmat väsyneitä, mutta vain hän antaa sen estää rakastelun, hän ei ole kovin spontaani ja makuuhuoneen ulkopuolella häntä on toistaiseksi vaikeaa saada antautumaan himolle. Tällä viikolla kiireet ja sairaus ovat aiheuttaneet sen, ettei vielä kertaakaan. Jo neljä päivää ilman seksiä.
Terapeuttini, muutamat ystäväni, välillä minäkin, ovat diagnosoineet minulle alkavaa seksiriippuvuutta. Seksi on keino kokea läheisyyttä, euforiaa, hyväksyntää ja elämää. Se on tapa unohtaa arki, koetella rajojaan, löytää itsestään uusia puolia, antautua.
Viimeisen neljän päivän aikana olen nähnyt unia seksistä, katsonut pornoa, surffaillut seksichateissa, melkein antautunut nettiseksille. Huomannut ajattelevani, kuinka helppoa olisi pettää? Saada muualta se, mikä tässä minulle tärkeimmässä, ihanimmassa, muissa suhteissa täydellisessä suhteessa jää puuttumaan. Vihaan itsessäni tätä puolta, mutta kuinka kauan nettiporno ja fantasiat riittävät? Miten saan mieheni haluamaan minua enemmän? Miten saan itseni uskomaan, että minua rakastetaan, vaikkei minuun tänään kosketakaan?
Miten pidän kipinän yllä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti