Personal history of sex and submission.

Aloitin blogini kertomalla historiastani pääpiirteet. Menetin fyysisen neitsyyteni verrattain myöhään, 23-vuotiaana, mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin, koen olleeni seksuaalisesti aktiivinen jo siitä asti, kun aloitin ensimmäiset kokeiluni nettiseksin saralla.

Nettiseksistä keskusteltaessa on aina tarpeen selventää, mitä kukin sillä tarkoittaa. Itselleni suurinta tyydytystä on antanut niinkutsuttu roolipeli, joissa minä ja keskustelukumppanini omaksumme ennalta sovitut roolit ja yhdessä muodostamme tarinan dialogeineen ja tapahtumineen. En halua masturboida tarinoinnin aikana enkä myöskään ota osaa keskusteluihin, joissa toinen osapuoli haluaa käskeä, mitä teen tietokoneeni edessä reaaliajassa, puhumattakaan siitä, että antautuisin webkameraseksiin. Tärkeintä nettiseksissä on ollut fantasiamaailman laajentaminen ja niinsanottu vertaistuen saaminen.

Mielestäni nettiseksi sopii kaikista parhaiten nimenomaan erikoisten, ehkä todellisuudessa laittomien (raiskaus, insesti, ikäerot, eläimet) fantasioiden "toteuttamiseen", koska se on nimetöntä ja hyvin pitkälle turvallista. Vaniljaseksin harrastaminen netin kautta hyödyttää vain vakiintuneita pareja, jotka syystä tai toisesta joutuvat olemaan toisistaan erossa. Miksi puhua ja antautua intiimeihin keskusteluihin tuntemattomien kanssa, kun oma mielikuvitus on koko ajan saatavilla? Nettiseksi tuo fantasioihin yllätysmomentin, en tiedä mitä toinen sanoo tai tekee. Toinen ihminen tuo "vanhaan" fantasiaani uuden ulottuvuuden ja parhaassa tapauksessa parantaa sitä huomattavasti.

On selvää, että suurin osa seksichateissa viihtyvistä ei hallitse tarinankerrontaa tai fantasioinnin psykologisia tasoja, mutta sen lähemmäs 10 vuoden aikana, jotka olen tähän maailmaan tutustunut, olen löytänyt lukuisia hyviä fantasiointikumppaneita, joiden seurassa olen oppinut hyväksymään alistuvaa puoltani, mutta saanut myös opetella dominointia. Kyseenalaista on, että olen pyörinyt chateissa 13-vuotiaasta, jolloin olin selvästi alaikäinen ja varmasti juttelin myös huomattavasti vanhempien miesten kanssa. Vieläkin netin anonyymiys ja nimimerkkien taakse piiloutuminen fantasioidessa välillä jopa rikollisista asioista tuntuu välillä pelottavalta ja arveluttavalta. Silti koen, että seksuaalisuuteeni tutustuminen netissä oli parempi vaihtoehto kuin lukuisat irtosuhteet teini-iässä, joihin näin monien ystävieni turvautuvan. Saamani malli on tietysti ollut korostetun seksuaalinen, keskittynyt liiaksi seksin erikoisuuksiin ja varmasti ohjannut suuntautumista extremeseksin puolelle. Ymmärrän tämän hyvin ja siinä mielessä nuoruusvuosieni toiminta harmittaa ja kaduttaa minua. Seksiä on paras opetella turvallisen, saman-ikäisen kumppanin kanssa, ei kasvottomasti ja kumppania jatkuvasti vaihdellen.

Pisin nettiseksisuhteeni on kestänyt puolitoista vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että mies, josta tiesin vain hänen (mahdollisesti epätodet) ikänsä, asuinpaikkansa ja etunimensä, ja minä tapasimme chatissa noin 1-2 kertaa viikossa harrastaaksemme nettiseksiä, johon illassa tai yössä sai parhaimmillaan kulumaan 5-6 tuntia. Itse olen hyödyntänyt netissä myöskin valheellista persoonaa, kuvaillen ulkonäköni erilaiseksi, ikäni milloin miksikin. Tämä on ollut osa itsensä tilanteesta irrottamista ja ulkopuoliseksi jäämistä. En halua olla minä fantasiassa, jossa olen väkivaltaisen raiskauksen uhri, mieluummin elän tilanteen päässäni henkilönä, jota ei todellisessa maailmassa ole olemassa. Koskaan en ole luovuttanut kasvokuvaani tai suostunut tapaamaan keskustelukumppaneitani livenä. Tämän koen johtuneen ujoudestani, mutta myös järkevyydestä. Olisi omalla turvallisuudella leikkimistä tavata noin vain mies, joka on juuri kuvaillut satuttavansa sinua raaasti.


Alistumishaluni ja alistuva persoonani on kehittynyt ja syventynyt näiden vuosien aikana huomattavasti, mutta pysynyt aina myös samana. En ole ikinä kokenut olevani yhtä paljon elementissäni dominoivassa tai toisaalta tasavertaisessakaan roolissa. Alistumiseni on kulkenut entistä henkisempään ja psykologisempaan suuntaan; haluan tuntea olevani dominoivan osapuolen alapuolella, hänen palvelijansa ja parhaassa tapauksessa esineensä. Hän saa tehdä minulle mitä haluaa, ottaa minusta nautintonsa välittämättä omastani, käyttää minua. Tämän alistamisen toivon tapahtuvan enemmän henkisin kuin fyysisin keinoin. Fantasiani voivat olla hyvinkin väkivaltaisia, mutta todellisuudessa, oikeassa seksisuhteessa nautin siitä, että minulle osoitetaan paikkani sanoilla, katseilla ja hellällä, mutta määrätietoisella kosketuksella. Seksiä harrastettaessa nautin kyllä fyysisyydestä, rajusta sellaisesta, johon liittyvät hiuksista vetäminen, läpsiminen ja muut niinsanotut kovat otteet. Rajan vedän tässäkin siihen, että pysyvää vahinkoa en halua enkä hyväksy itselleni aiheutettavan eikä kipu saa olla liian kovaa tai pitkäaikaista.

Ennen oikeaa seksisuhdetta en voinut kuvitella kunnolla, miten alistumisen seksissä voisi yhdistää muuten tasavertaiseen parisuhteeseen. Tämän vuoksi vaikenin seksuaalisista mieltymyksistä suhteessani pitkään, osin myös siksi, etten tiennyt miten poikaystäväni asiaan suhtautuisi. Otti myös aikansa, että totuin läheisyyteen ja aloin luottaa hänen tunteisiinsa minua kohtaan. Kun aloin vapautua enemmän, oli helpompaa pyytää miestä seksin aikana tarttumaan hiuksiini suuseksin aikana tai antaa hänen johtaa tilannetta. Ilokseni hänen reaktionsa oli mielenkiinto ja posiitivinen uteliaisuus. Hän on huomattavasti kokeneempi kuin minä, mutta omien sanojensa mukaan ei ole kokenut yhtä vahvaa roolijakoa aikaisemmissa seksisuhteissaan. Tähän liittyy myös blogini nimi, topping from bottom, dominointi alistuneesta asemasta. Vaikka poikaystäväni omaksui dominoivan roolin helposti, on minun silti edelleen avattava tätä maailmaa hänelle, kerrottava siitä mistä pidän, mitä haluaisin kokeilla tai kuinka haluan hänen minua "käsittelevän". Tämä ei ole parhain tilanne sikäli, että alistumisessa minulle tärkeintä on juuri ollut se, että menetän hallinnan: joku muu päättää, mitä tapahtuu tai mitä minulle tehdään. Toisaalta tämä tuntuu olevan kypsää puoliväliin tuloa, poikaystäväni ei kuulemma ikinä olisi käynyt ostamassa nahkaisia käsikahleita tai vetää minua seksin aikana hiuksista, jollen olisi tätä ehdottanut.

Vielä en tiedä, miten pitkälle haluan alistumisessani mennä tosielämässä ja kuinka paljon siitä jää fantasiatasolle. Kehitys riippuu luonnollisesti myös poikaystävästäni, hänen mieltymyksistään ja haluistaan. Matka jatkuu kokoajan.