I need more, I want more, give me more.

Kaksi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii urautua ja vakiintua niin paljon, että vanhojen tekstien lukeminen parisuhteen alkuajan villistä seksistä tuntuu ihmeelliseltä. Olinko se minä? Sainko joskus sitä mitä haluan noin helposti?

Olen seurustellut saman miehen kanssa kohta viisi vuotta. Tuntuu kamalalta sanoa, että mietin välillä miksi. Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut vedenpitäviä todisteita väitteestä mitä vähemmän saa, sen vähemmän haluaa. Olemme asuneet yhdessä jo pitkään ja tällä hetkellä harrastamme seksiä ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa, joka saa olon tuntumaan.. janoiselta. Haluan enemmän! Kun saan seksiä, haluan sitä hetken aikaa jatkuvasti. Jos hieron itselleni orgasmin, himoitsen niitä lisää, mutta eri tavoilla. Kielellä, sormilla, omilla, toisen, kyrvällä.

Mutta hän on väsynyt. Älä painosta.

Hän tietää taustani seksiaddiktina, sinä jota vieläkin olen, addiktiotaipumukseni ei häviä koskaan, hän tietää, että rakastan rajua seksiä, tietää että haluan lähes aina. Onko hän unohtanut? Täytyykö minun kertoa uudelleen ja miten sen teen, jos hänen tällä saralla hauras itsetuntonsa ei kestä edes sitä, että pohdin ääneen, miksi seksielämämme on hiljentynyt niin dramaattisesti.

Tiedän, että vikaa on myös minussa, ihan saman verran. En tee aloitetta enää niin usein, koska kammoan torjutuksi tulemista. En tiedä, miksi, mutta paljastavissa alusasuissa miehen yllättäminen tuntuu kiihotuksen ohella myös potentiaalisen nöyryyttävältä. Entä jos se ei toimi, entä jos hän ei sittenkään halua.

Ja se seksi. Alkaa joka kerta sillä, että minä otan hänet suuhuni, kurkkuuni, juuri niin kuin rakastan sen tehdä, sitten hän panee minua mielellään niin että hän on päällä. Takaapäin - voi luoja, se on ihanaa - saan joskus harvoin. Aina sängyssä, aina illalla.

Aloitanko projektin, niitähän on, bringing back the romance and hot sex. Piilotan arjen, hoidan itseni kuntoon (shaving, waxing, polishing, puffing) ja yritän pelastaa parisuhteen? Vai annanko periksi, miksi se on minun vastuullani? Ei voi pitää paikkaansa, että hän on tilanteeseen tyytyväinen.


Kuvitella, että yöpöydän laatikossani pölyttyy käsiraudat, joita ei ole käytetty tänä vuonna kertaakaan.