Ruuhkabussin iloja

Tästä lienee tulossa puutteessa-blogi.

Istuin äsken bussissa lukemassa, kun viereeni istui parikymppinen, no minua ehkä viitisen vuotta nuorempi mies löysissä farkuissaan, ruutupaidassaan ja burtonin pipossaan. Tunsin jotain välittömästi kun hänen kätensä hipaisi omaansa. Vielä villimmin ajatukset pääsivät lentoon kun näin hänen ottavan esiin puhelimensa, jonka taustakuvana oli kaunis, naapurintytöltä näyttävä neito, tyttöystävä? Toivottavasti, koska varatun pojan vietteleminen bussista, mahtavaa pohjustusta fantasialle. Koko matkan sääremme osuivat toisiinsa ja minua hymyilytti. Säälittävän ihanaa. Olen joskus nähnyt unta (!), jossa istuin ruuhkabussissa keski-ikäisen pariskunnan edessä, tuntien miehen hengityksen niskassani. Noustessaan ulos he kävelivät ohitseni ja mies livautti minulle käyntikorttinsa ja iski silmää (mitä normaalisti vihaan). Ehkä tämän takia kuvittelen, että vartin bussimatkoilla voisi oikeasti aloittaa kuumia suhteita.

Give me more, more, more.

Panettaa.

Oikeasti niin paljon, että jokainen vastaantuleva, etäisestikin hyvännäköinen mies tai nainen on potentiaalinen pano.

En muista, koska olen viimeksi saanut. En muista?! Poikaystävälläni on ollut stressaava kevät ja aiemmasta kokemuksesta tiedän, että stressaantuneena hän ei suoriudu mielestään sillä tasolla, että ylipäätään tekisi mieli. Mutta turhautumista on vaikea välttää, kun hänellä on miljoonien töidensä lisäksi aikaa tavata kavereitaan, pelata, käydä ulkona, urheilla, whatever, mutta ei aikaa minulle. En saa enää edes oikeita suudelmia, vain pusuja.

Jos puhun asiasta, hän kokee että syyllistän, syytän ja ahdistelen. Muistan, kun suhteemme alkuaikoina kerroin, kuinka paljon tarvitsen seksiä. Kuinka koen itseni aina vain vähemmän viehättävästi jos koen ettei minua haluta. Kuinka seksittömyys saa minut ennen pitkää masentumaan. Eikö hän muista, teeskenteleekö ettei hän muista vai eikö hän välitä?

Olen tilanteessa, jossa en vieläkään halua pettää, mutta toisaalta janoan vain merkityksetöntä seksiä. En pysty keskittymään, olen kuin 15-vuotias poika, jolla on mielessään vain se, kun käyn nukkumaan hänen viereensä, pystyn ajattelemaan vain, kuinka moneen kuukauteen minua ei ole nuoltu, onko minua pantu takaapäin tänä vuonna oikeasti vain kerran, mitä on tapahtunut, kuinka iso osa tästä on minun syytäni, minun epärealistisia odotuksiani, minun huonoa panostani parisuhteeseen (mitä vitun huonoa panosta, olen yksi parhaista tyttöystävistä, joita voi toivoa, olen varma!), minun painostustani, ihan mitä vaan?

Olen niin kyllästynyt.