Oh, how long, how long.

Itsenäisyyspäivänä ystäväni järjesti illalliskutsut, jossa sain tuntikaupalla tuijottaa miestäni pöydän yli mustassa puvussaan, liuuttaa jalkaani hänen säärellään pöydän alla ja haaveilla kyrvästä. Kun pääsimme kotiin alkuyöstä, humalassa, riisuiduin nopeasti mekostani, jättäen ylle vain korsetin, sukkanauhavyön, stringit, kaulakoruni ja ohuet mustat sukat. Kävin makaamaan sängylle hänen eteensä ja katselin kuinka hän riisui pukuaan, valkoista paitaansa, laskosti housuja henkarille... Hieroin rintojani, anelin häntä jo panemaan minua, käännyin mahalleni, tule jo sisääni.

Pakkohan sen oli olla humala, joka aiheutti sen, että seksielämämme nitkahti vähän lähemmäs sitä mitä janoan. Hän veti housuistaan nahkavyön irti ja läpsäisi pakaroitani sillä muutaman kerran. Lähes sekosin. En ole edes uskaltanut haaveilla piiskauksesta. Hän käänsi minut selälleni, tuli päälleni, läpsi kyrvällään vähän poskiani ja työnsi sen sitten suuhuni. Hän kiskoi minua hiuksista lähemmäs, työntyi kurkkuun asti, imin ja liikutin kieltäni, rakastan sitä että minua silloin tukistetaan ja tällä kertaa minun ei tarvinnut painaa ja ohjata hänen kättään. Hänen kyrpänsä sai minut jopa kakomaan, yskäisemään, haukkomaan henkeä, täydellistä! Tämän jälkeen hän käänsi minut ja alkoi panna takaapäin jälleen stringieni sivusta pitäen hiuksistani kiinni. Hän nussi minua kovaa, täydellisestä kulmasta, hyvin. Lopulta hän nai minua sääreni hänen olillaan, sain yllättävän vahvan orgasmin ja olin taivaissa.

Sain sähköpostissa palautetta blogista ja suorasukaisen ehdotuksen salasuhteesta lähes 40-vuotiaalta pukumieheltä (*drooooool*). Tänään vapaapäivänä olen taas chattailyt ja jäänyt jumiin keskusteluun 47-vuotiaan miehen kanssa, joka puhuu alistamisesta, niihin liittyvistä tunteista ja kaikesta siitä mitä mielessäni liikkuu, aivan kuin näkisi sisääni. Onko niin, että vakuuttavan alistavan auktoriteetin voi saada vain iän mukana? Kuinka kauan jaksan pettämättä? Haluan jännitystä, haluan tuntea olevani nainen, haluan että minua käytetään. Miksei kaikkea voi saada kotona?!

Flirting is the art of making a man feel pleased with himself.

Tänään ei muuta raportoitavaa kuin kammottava kiire. Kun on tavaratalossa töissä, alkaa jo marraskuun puolenvälin paikkeilla niin jumalaton kiire, että jos sen antaa, voi työ ja stressi viedä mukanaan. Hyvä puoli kiiressäkin on sopivien asikkaiden kanssa harjoitettu viaton flirtti ja katseidenvaihto.

Työssäni asiakaspalvelussa saan usein kuulla vihjailevaa, likaistakin läppää, josta en välitä oikeastaan lainkaan, koska koen sen alentavana. Tämä jälleen esimerkkinä siitä, että alistuva nainen ei suinkaan ole sitä kaikille. Rakastan kaksimielisiä juttuja, jos ne kerrotaan tyylillä ja rennolla otteella, ilman taka-ajatuksia. Näissä asioissa luotan ainoastaan vaistooni.

Olen sitä koulukuntaa, joka elää vihjailevista katseista ja ihailevista silmäyksistä. En välitä silmäniskuista, hipaisuista tai mistään muustakaan "ylimenevästä", ainoastaan sähköstä, jota välillä katseisiin voi sisältyä. Nautin siitä, kun esimerkiksi kadulla kävellessäni saan jo kaukaa katsekontaktin kauniiseen naiseen tai komeaan mieheen ja saan sen pidettyä kunnes ohitamme toisemme tuntien hetken aikaa kipinöintiä. Enkä välitä siitäkään, jollei tämä toinen osapuoli tuntisi muuta kuin ärtymystä siitä, että "mitä toi tuijottaa".

En koe pettämisenä flirttailua, toisille hymyilyä tai seksuaalisia ajatuksia muista. Ei pidä poikaystävänikään. En tosin ole varma, miten hän suhtautuisi siihen, että yksi tuhmimmista flirttailun muodostani on esimerkiksi metrossa istuvien pariskuntien toisen osapuolen huomion saaminen itseeni. Tämä on viatonta leikkiä toisen naisen fantasiallani, vaikka ymmärrän, etteivät kaikki suhtautuisi tähän ymmärtävästi.

Mielestäni flirtti, seksuaalisella vetovoimalla ja energialla leikkiminen, ihailevat hymyt ja kipinöinti antavat ainoastaan iloa ja voimaa, kunhan ne pysyvät aisoissa, hyvän maun paremmalla puolella ja osapuolet kunnioittavat toisiaan. Mitä mieltä muut mahtavat olla?

Tänä iltana ei taida enää olla kiihottumiselle, ainakaan itsellä leikkimiselle sijaa, koska uni taitaa voittaa. Huomenna kuitenkin vapaa-ilta, kynttilöitä, valkkaria ja hyvää ruokaa. I'll get back to you... ;)