keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuvat kertovat

Kuvapostauksen kautta teki mieli avata persoonaani enemmän sen kautta, mikä minua kiihottaa, mikä minut saa märäksi, millä minut lumotaan?

Nauttikaa.


Tummat puvut & vaativa asenne


Sukkanauhat & sukkanauhavyöt


Aamuöinen, tyhjä kaupunki


Niittivyöt & laihat rokkaripojat


Puhtaat lakanat & raikkaus


Itsevarmuus


Yhteensulautuminen


Juhlista paluu & jumalointi


Likaiset fantasiat


Huolettomuus & nuoruus & ajoittainen vastuuttomuus


Musta nahka & bondagemuoti


Dekadenssi


Vaahtokylvyt


Korkeat korot rakastellessa


Cocktailit


Saavuttamattomuus & mystiikka


Pin up -tunnelma


Kauniit alusvaatteet


Käsiraudat


Voimakkaat miehet & juhlat & shamppanja


Orgasm count

Eilen illalla kiehnäys, hänen selkänsä sively, sileän sääreni liuuttaminen häntä vasten toimivat.

Hän kiskaisi minut päälleni, raotti kädellään stringieni reunaa, hieroi minua hätäisesti ja painoi minut sitten päälleen. Rakastan sitä kyrpää, sitä tunnetta kun hän joskus tulee sisääni ilman tarpeellista esileikkiä, kun en ole vielä tarpeeksi märkä. Tarvitsen sitä lyhyttä kivun tunnetta, sitä että hän saa minut tuntemaan että minun on oltava hänelle valmis, hänen nautintonsa tulee ensin. En muista seksistä juuri muuta, en sitä kuinka kovaa voihkin tai mitä tapahtui sen jälkeen kun olin lauennut hänen päällään. Palasin todellisuuteen selälläni, valuen hänen spermaansa, huohottaen, vikisten, saaneena.

Tästä huolimatta runkkasin itselleni hiljaiseen, syvän orgasmin muutamaa tuntia myöhemmin pimeässä peiton alla kun hän oli jo nukahtanut viereeni.

Eilisen saldo oli siis kaunis, neljä orgasmia. Yksi hänen kanssaan, kolme oman käden avulla. Iltapäivällä selasin redtubea, jostain syystä kaksi tyttöä, yksi mies auttoi minut huipulle kerran eilen, yleensä sperm swap ärsyttää. Toisen sain nettiseksin avulla - tiedän, en saisi sortua - fantasiassa jossa olin epätoivoinen pikkulutka maksamassa huumevelkojani. Mmmhh.

Ja taas kerran, mitä enemmän saan, sitä enemmän haluan, tulisipa hän jo kotiin.

tiistai 29. marraskuuta 2011

I need more, I want more, give me more.

Kaksi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii urautua ja vakiintua niin paljon, että vanhojen tekstien lukeminen parisuhteen alkuajan villistä seksistä tuntuu ihmeelliseltä. Olinko se minä? Sainko joskus sitä mitä haluan noin helposti?

Olen seurustellut saman miehen kanssa kohta viisi vuotta. Tuntuu kamalalta sanoa, että mietin välillä miksi. Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut vedenpitäviä todisteita väitteestä mitä vähemmän saa, sen vähemmän haluaa. Olemme asuneet yhdessä jo pitkään ja tällä hetkellä harrastamme seksiä ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa, joka saa olon tuntumaan.. janoiselta. Haluan enemmän! Kun saan seksiä, haluan sitä hetken aikaa jatkuvasti. Jos hieron itselleni orgasmin, himoitsen niitä lisää, mutta eri tavoilla. Kielellä, sormilla, omilla, toisen, kyrvällä.

Mutta hän on väsynyt. Älä painosta.

Hän tietää taustani seksiaddiktina, sinä jota vieläkin olen, addiktiotaipumukseni ei häviä koskaan, hän tietää, että rakastan rajua seksiä, tietää että haluan lähes aina. Onko hän unohtanut? Täytyykö minun kertoa uudelleen ja miten sen teen, jos hänen tällä saralla hauras itsetuntonsa ei kestä edes sitä, että pohdin ääneen, miksi seksielämämme on hiljentynyt niin dramaattisesti.

Tiedän, että vikaa on myös minussa, ihan saman verran. En tee aloitetta enää niin usein, koska kammoan torjutuksi tulemista. En tiedä, miksi, mutta paljastavissa alusasuissa miehen yllättäminen tuntuu kiihotuksen ohella myös potentiaalisen nöyryyttävältä. Entä jos se ei toimi, entä jos hän ei sittenkään halua.

Ja se seksi. Alkaa joka kerta sillä, että minä otan hänet suuhuni, kurkkuuni, juuri niin kuin rakastan sen tehdä, sitten hän panee minua mielellään niin että hän on päällä. Takaapäin - voi luoja, se on ihanaa - saan joskus harvoin. Aina sängyssä, aina illalla.

Aloitanko projektin, niitähän on, bringing back the romance and hot sex. Piilotan arjen, hoidan itseni kuntoon (shaving, waxing, polishing, puffing) ja yritän pelastaa parisuhteen? Vai annanko periksi, miksi se on minun vastuullani? Ei voi pitää paikkaansa, että hän on tilanteeseen tyytyväinen.


Kuvitella, että yöpöydän laatikossani pölyttyy käsiraudat, joita ei ole käytetty tänä vuonna kertaakaan.