Oh, how long, how long.

Itsenäisyyspäivänä ystäväni järjesti illalliskutsut, jossa sain tuntikaupalla tuijottaa miestäni pöydän yli mustassa puvussaan, liuuttaa jalkaani hänen säärellään pöydän alla ja haaveilla kyrvästä. Kun pääsimme kotiin alkuyöstä, humalassa, riisuiduin nopeasti mekostani, jättäen ylle vain korsetin, sukkanauhavyön, stringit, kaulakoruni ja ohuet mustat sukat. Kävin makaamaan sängylle hänen eteensä ja katselin kuinka hän riisui pukuaan, valkoista paitaansa, laskosti housuja henkarille... Hieroin rintojani, anelin häntä jo panemaan minua, käännyin mahalleni, tule jo sisääni.

Pakkohan sen oli olla humala, joka aiheutti sen, että seksielämämme nitkahti vähän lähemmäs sitä mitä janoan. Hän veti housuistaan nahkavyön irti ja läpsäisi pakaroitani sillä muutaman kerran. Lähes sekosin. En ole edes uskaltanut haaveilla piiskauksesta. Hän käänsi minut selälleni, tuli päälleni, läpsi kyrvällään vähän poskiani ja työnsi sen sitten suuhuni. Hän kiskoi minua hiuksista lähemmäs, työntyi kurkkuun asti, imin ja liikutin kieltäni, rakastan sitä että minua silloin tukistetaan ja tällä kertaa minun ei tarvinnut painaa ja ohjata hänen kättään. Hänen kyrpänsä sai minut jopa kakomaan, yskäisemään, haukkomaan henkeä, täydellistä! Tämän jälkeen hän käänsi minut ja alkoi panna takaapäin jälleen stringieni sivusta pitäen hiuksistani kiinni. Hän nussi minua kovaa, täydellisestä kulmasta, hyvin. Lopulta hän nai minua sääreni hänen olillaan, sain yllättävän vahvan orgasmin ja olin taivaissa.

Sain sähköpostissa palautetta blogista ja suorasukaisen ehdotuksen salasuhteesta lähes 40-vuotiaalta pukumieheltä (*drooooool*). Tänään vapaapäivänä olen taas chattailyt ja jäänyt jumiin keskusteluun 47-vuotiaan miehen kanssa, joka puhuu alistamisesta, niihin liittyvistä tunteista ja kaikesta siitä mitä mielessäni liikkuu, aivan kuin näkisi sisääni. Onko niin, että vakuuttavan alistavan auktoriteetin voi saada vain iän mukana? Kuinka kauan jaksan pettämättä? Haluan jännitystä, haluan tuntea olevani nainen, haluan että minua käytetään. Miksei kaikkea voi saada kotona?!

Flirting is the art of making a man feel pleased with himself.

Tänään ei muuta raportoitavaa kuin kammottava kiire. Kun on tavaratalossa töissä, alkaa jo marraskuun puolenvälin paikkeilla niin jumalaton kiire, että jos sen antaa, voi työ ja stressi viedä mukanaan. Hyvä puoli kiiressäkin on sopivien asikkaiden kanssa harjoitettu viaton flirtti ja katseidenvaihto.

Työssäni asiakaspalvelussa saan usein kuulla vihjailevaa, likaistakin läppää, josta en välitä oikeastaan lainkaan, koska koen sen alentavana. Tämä jälleen esimerkkinä siitä, että alistuva nainen ei suinkaan ole sitä kaikille. Rakastan kaksimielisiä juttuja, jos ne kerrotaan tyylillä ja rennolla otteella, ilman taka-ajatuksia. Näissä asioissa luotan ainoastaan vaistooni.

Olen sitä koulukuntaa, joka elää vihjailevista katseista ja ihailevista silmäyksistä. En välitä silmäniskuista, hipaisuista tai mistään muustakaan "ylimenevästä", ainoastaan sähköstä, jota välillä katseisiin voi sisältyä. Nautin siitä, kun esimerkiksi kadulla kävellessäni saan jo kaukaa katsekontaktin kauniiseen naiseen tai komeaan mieheen ja saan sen pidettyä kunnes ohitamme toisemme tuntien hetken aikaa kipinöintiä. Enkä välitä siitäkään, jollei tämä toinen osapuoli tuntisi muuta kuin ärtymystä siitä, että "mitä toi tuijottaa".

En koe pettämisenä flirttailua, toisille hymyilyä tai seksuaalisia ajatuksia muista. Ei pidä poikaystävänikään. En tosin ole varma, miten hän suhtautuisi siihen, että yksi tuhmimmista flirttailun muodostani on esimerkiksi metrossa istuvien pariskuntien toisen osapuolen huomion saaminen itseeni. Tämä on viatonta leikkiä toisen naisen fantasiallani, vaikka ymmärrän, etteivät kaikki suhtautuisi tähän ymmärtävästi.

Mielestäni flirtti, seksuaalisella vetovoimalla ja energialla leikkiminen, ihailevat hymyt ja kipinöinti antavat ainoastaan iloa ja voimaa, kunhan ne pysyvät aisoissa, hyvän maun paremmalla puolella ja osapuolet kunnioittavat toisiaan. Mitä mieltä muut mahtavat olla?

Tänä iltana ei taida enää olla kiihottumiselle, ainakaan itsellä leikkimiselle sijaa, koska uni taitaa voittaa. Huomenna kuitenkin vapaa-ilta, kynttilöitä, valkkaria ja hyvää ruokaa. I'll get back to you... ;)

Kuvat kertovat

Kuvapostauksen kautta teki mieli avata persoonaani enemmän sen kautta, mikä minua kiihottaa, mikä minut saa märäksi, millä minut lumotaan?

Nauttikaa.

Tummat puvut & vaativa asenne

Sukkanauhat & sukkanauhavyöt

Aamuöinen, tyhjä kaupunki

Niittivyöt & laihat rokkaripojat

Puhtaat lakanat & raikkaus

Itsevarmuus

Yhteensulautuminen

Juhlista paluu & jumalointi

Likaiset fantasiat

Huolettomuus & nuoruus & ajoittainen vastuuttomuus

Musta nahka & bondagemuoti

Dekadenssi

Vaahtokylvyt

Korkeat korot rakastellessa

Cocktailit

Saavuttamattomuus & mystiikka

Pin up -tunnelma

Kauniit alusvaatteet

Käsiraudat

Voimakkaat miehet & juhlat & shamppanja

Orgasm count

Eilen illalla kiehnäys, hänen selkänsä sively, sileän sääreni liuuttaminen häntä vasten toimivat.

Hän kiskaisi minut päälleni, raotti kädellään stringieni reunaa, hieroi minua hätäisesti ja painoi minut sitten päälleen. Rakastan sitä kyrpää, sitä tunnetta kun hän joskus tulee sisääni ilman tarpeellista esileikkiä, kun en ole vielä tarpeeksi märkä. Tarvitsen sitä lyhyttä kivun tunnetta, sitä että hän saa minut tuntemaan että minun on oltava hänelle valmis, hänen nautintonsa tulee ensin. En muista seksistä juuri muuta, en sitä kuinka kovaa voihkin tai mitä tapahtui sen jälkeen kun olin lauennut hänen päällään. Palasin todellisuuteen selälläni, valuen hänen spermaansa, huohottaen, vikisten, saaneena.

Tästä huolimatta runkkasin itselleni hiljaiseen, syvän orgasmin muutamaa tuntia myöhemmin pimeässä peiton alla kun hän oli jo nukahtanut viereeni.

Eilisen saldo oli siis kaunis, neljä orgasmia. Yksi hänen kanssaan, kolme oman käden avulla. Iltapäivällä selasin redtubea, jostain syystä kaksi tyttöä, yksi mies auttoi minut huipulle kerran eilen, yleensä sperm swap ärsyttää. Toisen sain nettiseksin avulla - tiedän, en saisi sortua - fantasiassa jossa olin epätoivoinen pikkulutka maksamassa huumevelkojani. Mmmhh.

Ja taas kerran, mitä enemmän saan, sitä enemmän haluan, tulisipa hän jo kotiin.

I need more, I want more, give me more.

Kaksi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii urautua ja vakiintua niin paljon, että vanhojen tekstien lukeminen parisuhteen alkuajan villistä seksistä tuntuu ihmeelliseltä. Olinko se minä? Sainko joskus sitä mitä haluan noin helposti?

Olen seurustellut saman miehen kanssa kohta viisi vuotta. Tuntuu kamalalta sanoa, että mietin välillä miksi. Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut vedenpitäviä todisteita väitteestä mitä vähemmän saa, sen vähemmän haluaa. Olemme asuneet yhdessä jo pitkään ja tällä hetkellä harrastamme seksiä ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa, joka saa olon tuntumaan.. janoiselta. Haluan enemmän! Kun saan seksiä, haluan sitä hetken aikaa jatkuvasti. Jos hieron itselleni orgasmin, himoitsen niitä lisää, mutta eri tavoilla. Kielellä, sormilla, omilla, toisen, kyrvällä.

Mutta hän on väsynyt. Älä painosta.

Hän tietää taustani seksiaddiktina, sinä jota vieläkin olen, addiktiotaipumukseni ei häviä koskaan, hän tietää, että rakastan rajua seksiä, tietää että haluan lähes aina. Onko hän unohtanut? Täytyykö minun kertoa uudelleen ja miten sen teen, jos hänen tällä saralla hauras itsetuntonsa ei kestä edes sitä, että pohdin ääneen, miksi seksielämämme on hiljentynyt niin dramaattisesti.

Tiedän, että vikaa on myös minussa, ihan saman verran. En tee aloitetta enää niin usein, koska kammoan torjutuksi tulemista. En tiedä, miksi, mutta paljastavissa alusasuissa miehen yllättäminen tuntuu kiihotuksen ohella myös potentiaalisen nöyryyttävältä. Entä jos se ei toimi, entä jos hän ei sittenkään halua.

Ja se seksi. Alkaa joka kerta sillä, että minä otan hänet suuhuni, kurkkuuni, juuri niin kuin rakastan sen tehdä, sitten hän panee minua mielellään niin että hän on päällä. Takaapäin - voi luoja, se on ihanaa - saan joskus harvoin. Aina sängyssä, aina illalla.

Aloitanko projektin, niitähän on, bringing back the romance and hot sex. Piilotan arjen, hoidan itseni kuntoon (shaving, waxing, polishing, puffing) ja yritän pelastaa parisuhteen? Vai annanko periksi, miksi se on minun vastuullani? Ei voi pitää paikkaansa, että hän on tilanteeseen tyytyväinen.


Kuvitella, että yöpöydän laatikossani pölyttyy käsiraudat, joita ei ole käytetty tänä vuonna kertaakaan.